Äiti kielsi, mut ei me kuunneltu (6.3. – 30.6.)

Se ei kysy lupaa. Se on luokkarajat ylittävä ääni ja yhteiskuntakommentoija. Säännönrikkoja ja vandaali. Yhteiskunnan omantunnon ääni ja vääryyksien kritisoija. Se on taidetta ja kaikkea muuta paitsi taidetta. Sitä on yritetty ymmärtää ja viedä kaduilta kontrolloituun tilaan, museoihin ja gallerioihin.


Modernin graffitin juuret ulottuvat 1960-luvun Philadelphiaan, mistä alakulttuuri levisi New Yorkiin 60- ja 70-luvun taitteessa. Graffitin merkittävin kehitys nykymuotoonsa, ja kasvu nuorison ylläpitämäksi graffitiliikkeeksi tapahtui 70-luvun New Yorkissa.

80-luvulle tultaessa ”pahamaineinen” graffiti alettiin nähdä salonkikelpoisena taiteenlajina, kun graffititaustaiset lahjakkuudet ponkaisivat taidemaailman tähdiksi. Jean-Michel Basquiatille (1960–1988) aukesi maineikas ura uusekspressionismin kärkinimenä kansainvälisissä taidepiireissä. Keith Haringin (1958–1990) graffitin ja pop-taiteen vallaton yhdistelmä puri suureen yleisöön. Myös muodissa ja mainoksissa alkoi näkyä voimakkaita vaikutteita graffititaiteen tyyleistä graffitin kulkiessa alakulttuurista kohti valtavirtaa. Tässä yhteydessä graffiti synnytti yleisesti hyväksytymmän street art -alagenren.

Viime vuosikymmenellä Jean-Michel Basquiatin maalaus vuodelta 1982 rikkoi ennätyksiä ollen korkein huudettu hinta yhdysvaltalaisen taiteilijan teokselle ja toiseksi kovin hinta nykytaiteelle. Nimetön teos myytiin 110,5 miljoonalla dollarilla Sothebyn huutokaupassa vuonna 2017.

2000-luvulla hypeä ympärilleen nostattaneet katutaiteen supertähdet ovat osaltaan raivanneet graffitille tietä marginaalista mainstreamiin. Valtavaa kansainvälistä huomiota saavuttanut brittiläinen Banksy – graffitista aloittanut ja katutaiteeseen siirtynyt anonyyminä pysyttelevä taiteilija – on kiistatta yksi tämän hetken supertähdistä, jonka töistä maksetaan kymmeniä miljoonia dollareita. Yhdysvaltalaisen pitkän linjan katutaiteilijan Shepard Faireyn (s. 1970) suuren yleisön huomion lunastanut Hope-juliste vuodelta 2008 jää puolestaan historiaan ikonisena muotokuvana Barack Obamasta. Myös Faireyn katutaideaktivismin jatkeena syntynyt tunnettuun OBEY-sloganiin nojaava brändi on vuosien saatossa paisunut valtavirtaan kolahtaneeksi vaatejätiksi.

Tästä huolimatta graffitia leimaa vielä tänä päivänä syvä ristiriitaisuus: sitä todella rakastetaan ja vihataan. Tämä tekeekin siitä samalla yhden puhutuimmista sekä vaietuimmista nykypäivän taiteenmuodoista. Kaikesta ristiriitaisuudesta huolimatta, ja olipa taiteenlajista mitä mieltä tahansa, graffitin vaikutus postmoderniin taiteeseen on valtava.

Äiti kielsi, mut ei me kuunneltu käsittelee graffitia jatkuvasti kehittyvänä taiteenmuotona, ja siitä vaikutteita työskentelyynsä saaneiden taiteilijoiden nykyisen ilmaisun sekä graffitin keskinäistä suhdetta. Useista tilakohtaisista installaatioista ja galleriatilasta koostuva näyttelykokonaisuus valtaa entisen kauppakeskuksen koko katutason.

”Kun lähdimme rakentamaan Äiti kielsi, mut ei me kuunneltua, tavoitteena oli tehdä jotain, mikä eroaa kaikesta Suomessa aikaisemmin tehdystä. Museot Suomessa ovat toki aiemminkin esitelleet graffitia näyttelyissään, mutta lähtökohtaisesti niiden tulokulma ja toteutustapa eroavat hyvinkin oleellisesti nyt nähtävästä. Paitsi aiheen käsittely uudesta näkökulmasta, haasteen asetti myös se, että graffiti kontrolloidussa ympäristössä on paradoksi.

Immersiiviset, kaikilla aisteilla koettavat teokset tarjoavat näyttelyssä vieraileville kurkistuksen maailmaan, joka olisi muuten suurelle yleisölle aika vieras. Räjähtävän voiman, jännityksen, liikkeen ja säännöistä piittaamattomuuden tuominen kontrolloituun tilaan on ollut kiinnostava haaste. Suuri kiitos kokonaisuudesta kuuluu tietenkin meidän uskomattoman lahjakkaille taiteilijoille. On ollut hyvin suuri kunnia saada työskennellä näin kiinnostavien ja kykenevien nimien kanssa.”

Äiti kielsi, mut ei me kuunneltu taiteilijat ja teokset:

Installaatiot:

Kim Somervuori
Konsta Ojala
Marina Zumi (ARG)
Mikko Paakkonen
No trespassing (anonyymi taiteilijaryhmä)
Nimetön (anonyymi taiteilijaryhmä)
Wow123 (GER)

Galleriatila:

Aku Aalto
Jani Hänninen
J-P Köykkä
Kim Somervuori
Konsta Ojala
Mikko Paakkonen
Teemu Mäenpää

Näyttelyn ovat mahdollistaneet Hämeenlinnan kaupunki, City Kauppapaikat Oy, Linnan Kehitys Oy, Coloro, Vink Finland Oy, HRK Konevuokraamot, Hämeen Mokia ry, K-Rauta Hämeenlinna, Hämeen Kuljetus Oy, Molotow Finland, Tremco-Illbruck Finland, Kiipula Ammattiopisto, Pintaväri, OT-Kumi Oy

About the Author /

mail@upeart.com